Vaikka biokaasugeneraattorit jakavat perusasetuksen "sähkön tuottamiseksi käyttämällä biokaasua polttoaineena" energian muuntamisen alalla, ne eroavat toisistaan merkittävästi teholähteen, rakenteellisen periaatteen, suorituskykyominaisuuksien ja sovellettavien skenaarioiden suhteen. Näiden erojen selvittäminen auttaa tekemään kohdennettuja päätöksiä teknologian tutkimuksessa ja kehityksessä, laitevalinnassa ja suunnittelun toteutuksessa, mikä parantaa järjestelmien yhteensopivuutta ja toiminnan tehokkuutta.
Tehonmuunnosmenetelmän näkökulmasta ne jaetaan pääasiassa kaasu{0}}polttomoottorityyppiin, kaasuturbiinityyppiin ja ulkopolttomoottorityyppiin. Kaasu-polttomoottorit käyttävät sytytystulppia sytyttääkseen laihaan esisekoitetun biokaasun ja ilman seoksen ja pyörittävät mäntää edestakaisin liikkeessä. Tämä tuottaa mekaanista energiaa kampiakselin kautta ja käyttää generaattoria. Niissä on nopea käynnistys-ja joustava kuormituksen säätö, joten ne sopivat laajalle kapasiteettialueelle. Kaasuturbiinit puolestaan käyttävät korkean-lämpötilan ja korkeapaineen{8}}kaasua iskeäkseen suoraan juoksupyörään tuottaen tehoa. Niillä on korkea tehotiheys ja korkea pakokaasun lämpötila, ja niitä käytetään enimmäkseen suurissa ja keskikokoisissa keskitetyissä voimalaitoksissa. Ne on myös helppo integroida hukkalämmön talteenottojärjestelmiin yhdistetyiksi sykleiksi, mutta niillä on korkeammat vaatimukset kaasun paineelle ja puhtaudelle. Ulkopolttomoottorit (kuten Stirling-moottorit) käyttävät mäntiä tai pyöriviä osia polttamalla ja kuumentamalla työnestettä ulkoisesti. Ne tarjoavat laajan polttoaineen sopeutumiskyvyn ja pienemmät päästöt, mutta niiden tehokkuus ja kaupallinen kypsyys ovat suhteellisen rajallisia, joten ne sopivat erityisiin ympäristöihin, joissa on tiukat melu- ja päästövaatimukset.
Kapasiteetin perusteella ne voidaan jakaa pieniin (alle 100kW), keskikokoisiin (100kW-1MW) ja suuriin (suurempi tai yhtä suuri kuin 1MW). Pienet yksiköt ovat kompakteja ja joustavia asennukseltaan, ja niitä löytyy yleisesti karjatiloilla, pienissä ja keskisuurissa{7}}jätevedenpuhdistamoissa sekä maaseudun kotitalouksien biokaasuprojekteissa, joissa keskitytään hajautettuun energiahuoltoon. Keskikokoisia-yksiköitä käytetään enimmäkseen alueellisissa orgaanisen jätteen käsittelykeskuksissa tai teollisuuspuistojen yhteistuotantoprojekteissa, mikä edellyttää sekä jatkuvan toiminnan että kuormituksen vaihtelun huomioimista. Suuret yksiköt soveltuvat suuriin kunnallisiin lietteen ja elintarvikejätteen käsittelylaitoksiin, jotka pystyvät kytkeytymään kantaverkkoon tai muodostamaan alueellisen mikroverkon, mikä korostaa mittakaavaetuja ja järjestelmäsynergiaa.
Jäähdytysmenetelmän perusteella ne voidaan jakaa ilma-- ja vesijäähdytteisiin-tyyppeihin. Ilmajäähdytteiset yksiköt eivät vaadi ylimääräistä jäähdytysvesijärjestelmää, niitä on helppo huoltaa ja ne soveltuvat vesi-niukkoihin tai mobiilisovelluksiin. kuitenkin ympäristön lämpötila vaikuttaa merkittävästi niiden lämmönpoistotehokkuuteen. Vesijäähdytteisillä yksiköillä on korkea lämmönpoistoteho ja vakaa käyttölämpötila, ja niitä käytetään usein suurissa projekteissa, jotka toimivat jatkuvalla suurella kuormituksella. ne vaativat jäähdytystorneja tai lämmönvaihtolaitteita.
Toimintatilan perusteella ne jaetaan grid-connected ja off-grid-tyyppeihin. Verkkoon kytketyt yksiköt toimivat rinnakkain julkisen sähköverkon kanssa, mikä mahdollistaa ylijäämäsähkön syöttämisen verkkoon ja tukee verkkotoimintaa; ne vaativat synkronisia ohjaus- ja suojaustoimintoja. Off-verkkoyksiköt tarjoavat itsenäisen virtalähteen, joka tarjoaa vakaan virran syrjäisille alueille tai paikkoihin, joissa ei ole sähköä. niillä on korkeammat vaatimukset-omavaraisuudelle ja kuormituskyvylle.
Lisäksi ne voidaan jakaa polttoaineen esikäsittelyasteen perusteella suoraan raakabiokaasua käyttäviin ja hienokäsittelyä vaativiin tyyppeihin. Ensin mainitulla on yksinkertainen rakenne ja pienet investoinnit, mutta se vaatii korkeaa raaka-aineiden vakautta ja yksikön korkeaa korroosionkestävyyttä; jälkimmäinen käy läpi rikinpoisto-, dehydratointi- ja pölynpoistoprosesseja, mikä voi pidentää yksikön käyttöikää ja vähentää huoltotiheyttä, mikä tekee siitä sopivan skenaarioihin, joissa päästöjä ja laitteiden luotettavuutta koskevat tiukat vaatimukset.
Yhteenvetona voidaan todeta, että erot biokaasugeneraattoreiden teholähteessä, tehossa, jäähdytystavassa, toimintatavassa ja polttoaineen käsittelytasossa määräävät erot niiden teknisissä reiteissä ja sovellettavissa rajoissa. Käytännön sovelluksissa raaka-aineiden ominaisuudet, kuormitusvaatimukset, paikkaolosuhteet ja ympäristönsuojeluvaatimukset tulee ottaa kokonaisvaltaisesti huomioon sopivan tyypin ja spesifikaatioiden valitsemiseksi tehokkaan, taloudellisen ja kestävän biomassavoimantuotannon tavoitteen saavuttamiseksi.